Kerrospukeutuminen. Siitä puhutaan joka syksy, talvi ja kevät. On merinoa, fleeceä, untuvaa, kuoriloita ja kaiken maailman teknisiä hienouksia. Ja hyvä niin, koska kyllähän se on aika mukavaa, kun ei tarvitse palella. Mutta onko asia ihan näin yksinkertainen? Eihän se kylmä tulekaan vastaan kaikkialla samalla tavalla?

Otetaan ihan tavallinen talvipäivä. Lähdet aamulla rinteeseen, metsälle tai vaikka verkkoja tarkastamaan. Pakkasta on juuri ja juuri, tuuli vähän navakampi kuin sääennuste lupasi ja lumi pöllyää tai vesi vaahtoaa. Päällä on kunnon kamppeet ja liikkeessä kaikki tuntuu oikein hyvältä. Tulee jopa vähän kuuma.

Sitten pysähdyt.

Hississä, kannon nokassa, jäällä tai vaikka siellä veneessä, että jokin paikka alkaa hiljalleen muistutella olemassaolostaan. Yläkroppa pärjää, jalatkin ovat ihan tyytyväiset, mutta perberi alkaa ottaa vastaan pohjolan olosuhteita vähän turhan henkilökohtaisesti.

Lisääkö tähän nyt sitten vielä yhden kerroksen vaatetta? Ja mihin väliin se pitäisi laittaa?

Kaikki kerrokset eivät ole samanlaisia

Kerrospukeutumisen perusajatushan on oikein hyvä. Ihoa vasten kosteutta siirtävä kerros, päälle lämpöä eristävä välikerros ja uloimmaksi suojaa tuulelta ja vedeltä. Näillä pärjää jo pitkälle.

Ongelma on siinä, että ihminen ei ole mikään tasalämpöinen vaatehenkari. Liikkuessa tulee lämmin, pysähtyessä alkaa paleltaa ja eri paikat kaipaavat vähän erilaista kohtelua. Jos lisäät vaatetta niin paljon, että paikallaan istuminen on mukavaa, saattaa ylämäkeen kiipeäminen muuttua melkoiseksi saunareissuksi.

Ja jos taas pukeudut niin, että hiki ei pääse yllättämään liikkeessä, voi jäisellä hissimatkalla tai pitkä passipäivä tuntua turhan raikkaalta.

Tässä kohtaa voisi ajatella vähän laatikon ulkopuolelta. Tai ehkä tässä tapauksessa housujen sisäpuolelta.

Entä jos lämpöä voisikin lisätä juuri sinne, missä sitä tarvitaan, ilman että koko vaatetusta pitää miettiä uudelleen?

prscalsång – yksi kerros lisää, mutta vähän eri tavalla

prscalsång on kehitetty juuri tällaista ongelmaa varten. Se ei ole tavallinen kerrasto, eikä se ole myöskään pelkkä istuinalusta, joka kaivetaan repusta esiin aina ennen istuutumista.

Se on housuihin kiinnitettävä, pakaroiden ja housujen väliin asettuva eriste. Se kulkee mukana koko ajan, eikä sitä tarvitse erikseen kaivaa esiin silloin, kun olisi mukava istahtaa hetkeksi tai kun se tuuli puhaltaa pohjoisesta selkään täydellä voimallaan.

prscalsångin yhdeksänkerroksinen eristysrakenne auttaa hyödyntämään kehon omaa lämpöä pakaroiden ja takareisien alueella. Ja mikä parasta, käyttökunnossa koko komeus on alle neljä millimetriä paksu.

Eli ei mitään valtavaa lisäpehmustetta housuihin, vaan ohut ja kevyt kerros juuri siellä missä pitääkin.

Koko tuotteesta riippuen painoa kertyy noin 150–230 grammaa. Ei siis tarvitse lähteä ostamaan uutta rinkkaa tai vahvistamaan housujen vyölenkkejä betoniraudalla.

Kerroksia voi olla enemmän ilman, että vaatetta on enemmän joka puolella

Tässä on prscalsångin erikoishienous.

Kerrospukeutuminen mielletään usein vaatteiden lisäämiseksi koko vartalon ympärille. Mutta eihän sen tarvitse mennä niin. Toki on olemassa erilaisia housuja jotka yrittävät olla ohuita ja paksuja yhtä-aikaa, mutta loppujen lopuksi ne ovat housuja vyötärönauhoineen, haarakiiloineen ja vaihtelevan pituisine lahkeineen.

prscalsång tuo housujen sisään oman, paikallisen eristekerroksensa. Super Cold Editionissa jopa 12 kerroksesta. Ja tämä on se juju: lisälämpöä saa sinne, missä siitä on hyötyä, ilman että vyötärölle tai koko alakroppaan tarvitsee lisätä ylimääräistä vaatetta. Ei ylimääräistä bulkkia vyötärölle rullaantumaan touhutessa hitaasti ja ärsytttävästi alas. Eikä ylimääräistä kuumotusta nivusten seudulle, joka on kovemmassa liikkeessä ihan varmasti kuumimmasta päästä paikkoja kropassa.

Erityisesti silloin, kun liikutaan vuorotellen reippaasti ja ollaan paikallaan. Nousussa tulee lämmin, laskussa nautitaan vauhdista ja hississä istutaan tai nojaillaan paikallaan kylmässä ilmassa. Metsällä taas voi tulla käveltyä kilometritolkulla ennen kuin päätyy odottamaan passiin. Veneessä ei tarvitse edes kävellä, mutta istumapaikka alkaa tuntua melkoisen kylmältä kun se irtonainen telttapatjan palanen on karannut tuuleen.

Lämpöä tarvitaan eri verran eri päivinä?

Nollakelissä ja tuulisella pakkasella on aika erilaiset olosuhteet. Reippaassa hiihdossa keho tuottaa lämpöä aivan eri tavalla kuin tuntikausia pilkkijakkaralla istuessa.

prscalsångin modulaarisuus mahdollistaa eristemäärän sovittamisen olosuhteisiin.  Eristeosia välppäämällä kokonaisuudesta voi rakentaa omaan käyttöön sopivan.

Tarkoitus ei siis ole tehdä perberistä ympärivuorokautista tropiikkia, vaan tasoittaa niitä kylmimpiä hetkiä silloin, kun niitä tulee vastaan. Ei mahdollisimman paljon vaatetta, vaan sopivasti oikeanlaista eristystä oikeaan paikkaan. prscalsång luo hieman erilaisen mikroilmaston housujen sisään.

Kenelle tästä sitten on iloa?

No, jos vietät talvella aikasi pääasiassa lämpimässä sisätilassa, et ehkä ensimmäisenä tarvitse perberin lisälämmitintä. Mutta jos ulkona tulee tehtyä muutakin kuin haettua postit, tilanne voi olla toinen.

Laskettelijalle ja lumilautailijalle hissimatkat ovat aika ilmeinen käyttökohde. Metsästäjälle pitkä passipäivä saattaa tarjota aivan toisenlaisen näkökulman. Pilkkijä tietää yleensä jo valmiiksi, ettei jäällä istuminen ole lämpimimpiä harrastuksia. Kalastaja, retkeilijä tai talvella ulkona työskentelevä voi puolestaan arvostaa sitä, ettei jokaista taukoa tarvitse aloittaa etsimällä sopivaa istuinalustaa.

Ja sitten ovat kaikki ne tilanteet, joita ei välttämättä ensimmäisenä tule ajatelleeksi. Ulkoilmatapahtumat, kylmät katsomot, pitkät odottelut tai ihan vain talvinen päivä pulkkamäessä lasten kanssa tai syksyllä istuessa hiekkalaatikon reunalla.

prscalsång kulkee housuissa mukana. Ei tarvitse muistaa ottaa sitä mukaan erikseen, eikä se pääse unohtumaan kannon nokkaan tai tuulen vietäväksi.

Itselleni tässä on kyse ennen kaikkea mukavuudesta. Siitä, että voi jatkaa lempiharrastuksiaan vähän mukavammissa oloissa.

Pidetään perberit lämpiminä ja jatketaan ulkoilua!

Butt Never Cold!

— Samuli Mäntynen